Kotini, Uganda.
Punamulta pölähtää tutusti jalkojen alla. Lähestyvä keskipäivä alkaa hiljalleen riisua Afrikan taivasta harmaasta aamutakistaan. Aurinko ymmärtää tilaisuutensa tulleen ja herättää valollaan talojen seinät, joiden aiemmin valkoisesta pinnasta erottuu nyt punamultapölyn vesileima. Istuskelen takapihamme portailla uutta kotia fiilistellen. Kotia, joka sijaitsee vain muutamia kilometrejä päiväntasaajalta. Järveltä puhaltaa lämmin tuuli kahisuttaen banaanipuiden lehtiä. Maa kumahtaa takanani, kun avokado tömähtää puusta nurmikolle. Niitä tuntuu putoilevan useita päivässä. Kaadan mukiin Malaba-merkkistä kahvia uudesta, liian pienestä pressopannustani. Kahvimerkkivalinta on osunut kertalaakista suunmukaiseksi. Keskityn hetkeksi rikkaaseen äänimaisemaan; naapuruston äksyileviin koiriin, ibis-lintujen astetta turhan kovaan kiljuntaan, kadulta ja naapurista kuuluvaan puheeseen ja nauruun. Vuohet, joita on korttelissa jonkin verran, lisäävät oman mää’intänsä arkiseen orkesteriin. Alkuhuu