Afrikan ajassa
Pyörin sängyssä hetken herättyäni ja kuuntelen. On vielä hämärää, yksittäisiä elon ääniä kuuluu sieltä täältä - kukko kiekuu herätyskellona naapurissa. Muslimien aamurukoukset ovat loppuneet jo aikaa sitten. Olen kiitollinen siitä, että paikallisella moskeijalla on paremmat kaiuttimet kuin monessa muussa itä-afrikkalaisessa rukoushuoneessa. Ääni ei särise, eikä imaamikaan ole huutaja pahimmasta päästä. Ääni on itseasiassa miellyttävä, vaikka en kiellä, etteikö se välillä keskeyttäisi rinnakkaiseloani unitodellisuudessa. Pyörittelen mielessäni kaikkea maata mullistavaa Uefa Super Cupin finaalista - kiitos Atleti, säähän, lukujonossa oleviin kirjoihini, Suomen kesään ja laituriin. Kahviin. Aamuauringon keltainen valo tunkee verhojen läpi makkarin seinälle, aurinko nousee tosissaan. Tämä on se aika päivästä, jolloin kaikki tapahtuu nopeasti ja vaiheittain. L innut alkavat pitää omaa aamukonserttiaan, yhtäkkiä koiratkin naapurissa ilmoittavat olevansa hereillä. Jossain käynnistyy mo