Joulufiilistely√§ Ugandasta ūüáļūüá¨❤️



Joulu on rauhoittumisen aikaa - tai ainakin pitäisi olla. Se on aikaa itselle ja muille kaiken hektisyyden ja suorittamisen keskellä, aikaa pullealle kinkulle, hitaille kävelyille, kynttilöille, kotikaljalle ja täyteläiselle punaviinille. Toisille se on rykelmä tärkeitä perinteitä, joillekin hetkessä improvisointia. Jollekin joulu on satakahdeksankymmentäkuusi vierailtavaa kohdetta kolmeen päivään, toisille se on pieni porukka, oma tupa, kuusen tuoksu ja takkatuli. Yhdelle se on jokavuotista pakkopullaa, tikku perseessä odottamista, josko tämä hössötys ja kulkusrenkutus jo olisi ohi.

Olen aina viettänyt jouluni Suomessa, tietyllä tapaa hyvin kaavamaisesti. Olen myös aina pitänyt joulusta. En sellaisesta kuukausitolkulla jatkuneesta jouluhypestä, en pakonomaisesta lahjanostopaniikista, en nollat taulussa ja hermot nollassa kaupoissa pyörivistä stressiperseyksiköistä, joiden kaikesta olemuksesta näkee kiireen ja levottomuuden ja pakonomaisen kulutustarpeen. Enkä varsinkaan rosollista. Sen sijaan hyvällä porukalla syömisestä, tuttujen tapaamisesta, yöllisistä kävelyistä ystävien kanssa, perinteisestä jouluavannosta, porkkanalaatikosta, kotikaljasta, juustoista ja punaviinistä pidän kovastikin. Siitä, kun kellään ei oikeasti ole kiire minnekään eikä tarvetta tehdä mitään. Paitsi syödä. Ehkä pelata jotain.



Vuoden kaksituhatta ja kahdeksantoista joulun tulen varmasti muistamaan siihen asti, kun en enää muista. Ensimmäinen jouluni ulkomailla. Pitkään tuntui, että joulufiilistä on vaikea tavoittaa, kun maa ei ole lumesta valkoinen, kun suuria lumihiutaleita ei putoile hiljakseen kasvoille, kun ei näe jouluvaloja ihmisten ikkunoissa, hautausmaan kynttilöitä jo karanneiden valoksi, kaupungin hulinaa ja vilskettä, torin suurta joulukuusta. Eilen aatonaattona, matkalla Murchison fallsin kansallispuistosta kotiin Entebbeen huomasin Sylvian joululaulua kuunnellessani, että sieltä se joulufiilis jostain taka-alalta oli ilmoittautunut paikalle. Joululaulut korvissa, akaasiapuiden varjot ja pienten savimajakylien ihmiset joulunaluspuuhissaan verkkokalvoilla loivat melko absurdin yhtälön aivoille pureskeltavaksi. Safariautoon oli pakattu rakkaita perheenjäseniä, meillä oli huikea reissu takana eläinspottauksineen ja auringonlaskuineen, ja nyt edessä joulun vietto Entebbessä, ilman lahjanostohulinoita tai siivouspakoitteita, kiirettä ja stressiä. Aatolle sovittuna jouluateria Ukolla ja Niinalla, ja Ugandan paras joulusauna kylkiäisiksi - siinä koko joulun ohjelma. Kerrankin oli oikeasti sellainen olo, ettei tarvitse säntäillä, puuhailla tai kiristellä jouluna. Oikeasti rauhallinen joulu. Olen ajatellut, että tänä jouluna kylven joulurauhassani riippumatossa avokadopuun alla, luen kirjaa, katselen sinistä taivasta, myöhemmin tähtien pisteyttämää mustuutta, ja nautin parhaasta joululahjasta ikinä.

Tämän vuotista joululahjaani sain alkaa avaamaan jo hyvissä ajoin, keskellä Suomen pitkää päivää ja yötöntä yötä. Paketissa luki Koti Ugandassa. Tarkkaa sisältöä oli ennalta mahdotonta arvailla, sen sijaan sitä on paljasteltu pikkuhiljaa, pienissä osissa, hetkissä, kohtauksissa ja kohtaamisissa ripotellen.

Siihen on ollut k√§√§rittyn√§ punamullan ensit√∂m√§hdys Afrikan mustassa, l√§mp√∂isess√§ y√∂ss√§, ensimm√§inen oranssinkeltainen auringonpilkahdus banaanilehtien takaa. Siit√§ on paljastunut hitaita aamukahveja takapihan portailla, iltap√§iv√§n siestahetki√§ riippumatossa. Aamun √§√§ni√§ naapurustosta; lempe√§sointuisen imaamin rukous keskusmoskeijasta, koirien ulvontaa kadulta, ty√∂llistettyjen mopotaksien p√§rin√§√§, vuohten m√§√§’int√§√§, ihmisten tervehdyksi√§ ja naurua, joka ottaa vauhtia syd√§npohjasta asti. Keskip√§iv√§n tuskaista auringonpaistetta, y√∂llisi√§ ukkoskonsertteja, kaatosateen rytmik√§st√§ rummutusta kattopelti√§ vasten.

Se on sisältänyt satoja hedelmäkauppiaiden hymyjä tienposkesta, hyvähenkistä hinnantinkauskinastelua mopokuskien kanssa, yhteisöllistä riemua ugandalaisten futisfanien kanssa Cranesien voittojen johdosta Namboole Stadionilla.



Se on polttanut verkkokalvoille aamun valon kajon, täydellisen auringonnousun usvaisen savannin ylle. Keskipäivän kohtisuoran poltteen, väsyvän auringon kullan antilooppilaumoissa, postikorttimaisen, silmällä seurattavan auringonlaskun akaasiapuun takaa maailman reunan yli, valosaasteettoman, kirkkaan tähtitaivaan, ja aatonaattoiltana suuren, punaisen täysikuun nousevan järven yläpuolelle. Se on maalannut tulivuoria horisonttiin.











Kääreen alta on paljastunut parin metrin päässä haukotteleva urosleijona, kunnioitusta herättävä, pillastunut elefantti, itselleen heilaa havitteleva etelänkruunukurki, hyeenaa savannilla jahtaava norsulapsi. Sieltä on löytynyt kilometritolkulla savannia, satapäisiä antilooppi- ja puhvelilaumoja, akaasiapuiden ja kirahvien hahmoja horisontissa. Vilahdus puusta karkaavasta leopardista, oksilla akrobaattisesti taiteilevasta simpanssitaaperosta.











Se on tarjonnut syntymäpäivän ympäristössä, jossa vuosien täyttymisellä tai ajan kululla ei ole merkitystä, jossa kukaan ei kitise lähestyvää keski-ikää kaljuuntumisineen, aviokriiseineen, potenssiongelmineen ja saamattomuuksineen.

Sieltä on paljastunut hetkiä, joina olen manannut typeryyttäni puuduttaen perseosastoani kaksi päivää pikkubussissa kohti Nairobia, haistellen jaloissani pyörivää kanssamatkustajan oksennusta, ja hetken päästä Itä-Afrikan isoa hautavajoamaa suu auki tuijotellessani todennut sen olevan kaiken väsymyksen ja kuvotuksen arvoista.



Paketti on ojentanut jokusen pullon Nile Specialia janoon, jokusen inspiraatioon ja sieluni temppelin reunojen pehmentämiseen. Kääreestä on löytynyt kaipuu lempipunaviineihini Argentiinasta.



Se on tarjonnut ihmeteltäväksi mykistävän Niilin pauhut, sen roiskeiden hakatessa kallionseinämiä täydellisen sateenkaaren värien alla.



Sieltä on löytynyt hetkiä, joina olen kuunnellut rakastuneena swahilin puhujia Keniassa, lempikieleni rytmiä ja melodiaa. Hetkiä joina olen purrut hammasta Kigalin kansanmurhamuseossa, lumoutunut Ruandan tuhansista kukkuloista laskevan auringon valossa.

Olen saanut mahdollisuuden esitellä Ugandaa ystävilleni, nauraa kymmenessä päivässä leukani ja kovin syvät vatsalihakseni toimintakyvyttömiksi, olla uppeluksissa Niilin koskissa, pelata itsenäisyyspäivän Mölkkyä savannimaisemissa ja yrittää tuntitolkulla puhua maailmasta parempaa paikkaa Afrikan illassa.




Olen saanut tavata kovin laihtuneen joulupukin, sek√§ huomata t√§m√§n heilastelevan t√§t√§ nyky√§ Minni Hiiren ja liian laihan Nalle Puhin kanssa. Olen saanut h√§mm√§sty√§, kuinka tyylitt√∂miksi  ostarijoulukoristelut voivat oikeasti menn√§.





Tänä vuonna en ole saanut pihkalta ja neulasilta tuoksuvaa joulukuusta, mutta sen sijaan värikkäitä pikkulintuja, lämpöisessä tuulessa heiluvia banaaninlehtiä, nurmelle tömpsähtäviä avokadoja, katolta huutavia ibiksiä ja illan hämärtyessä sirityksensä aloittavia sirkkoja. Hyvää ruokaa, tilanteeseen sopivaa juotavaa, sopivassa määrin musiikkia. Ja kynttilöitä. Jokaiselle aistille jotakin. Mikä parasta, myös perhettä ja ystäviä niistä kanssanauttijoiksi.

Joulu ei ole tällä kertaa valkoinen ja kirpeä, vaan värikäs, lämmin ja valoisa. Ei hiljainen ja harras, vaan afrikkalaisen äänekäs. Ja satavarmasti muistorikas.






Kommentit

Sini sanoi…
Ai että, miten kauniit kuvat ja teksti. Mun ikkunasta näkyy tällä hetkellä vastapäinen talo ja lumen rippeet tiellä. Täällä Helsingissä ei ole enää pakkanen, joten ne vähät lumet, mitkä toi iloa ja valoa tähän pimeyteen katoavat luultavammin huomisen aikana. Hyvää joulua ja uutta vuotta sinne Afrikkaan.
Olipa mahtava teksti. Meillä oli täällä Etelä-Suomea myöten todella kaunis jouluaatto lumisine puineen ja auringonpaisteineen. Silti tuo Afrikan joulu kuulostaa (sitä minibussimatkaa lukuunottamatta) ihan täydelliseltä.
Olipa siistejä kuvia, tekispä mieli päästä eläinbongaileen! Mahtavaa että joulufiilis on saapunut myös Savannille.

Hyvää Uutta Vuotta!
Kaunis teksti ja ihanat kuvat, kuin olisi ollut siellä myös. Tästä tuli hirveä Afrikka-ikävä, täytyy siis tulla niille suunnin uutena vuotena <3 Etelä-Suomessa on nyt ankeat räntä-vesikelit, nauti siellä akaasiapuiden siimeksessä:)
Ihanasti kirjoitettu teksti. Itse olen aina inhonnut joulua ja siihen liittyvää pakollista synkistelyä kunnes vietin ensimmäisen jouluni Afrikassa. Sambialainen joulu, vaikkakin tontut olivat muovisia ja valot välkkyviä, sai minut jälleen uskomaan jouluun ja täällä opin miten joulua voi kirjaimellisesti juhlia. Tulipa ikävä Afrikkaan ja Ugandahan minulla on vielä näkemättä.
Sandra sanoi…
Olipa mielenkiintoista lukea hyvin erilaisesta joulusta. Kirjoitat kauniisti ja kuvatkin olivat erinomaisia. Mielelläni ihailisin niitä hieman suurempanakin, kenties onnistuisi blogin asetuksia muuttamalla? :). Samanlaista joulufiilistä ei varmaan synny ilman lunta ja hämärää talvimaisemaa, mutta mielenkiintoisia muistoja tulee varmasti.
Loistava postaus; hauska kirjoitus, henkeäsalpaavat kuvat. Tulee hyvä mieli lukea tällainen postaus (paitsi tietysti että se on viihdyttävä), koska tämä on vahva osoitus siitä että blogi taiteenlajina voi hyvin!
Vitsi, miten hienoja kuvia Ugandasta! Minä kaipaan jouluun ääntä ja väriä: en yhtään kestä suomalaista joulurauhaa ja hiljentymistä, vaan haluaisin räiskettä ja äänekästä iloa myös jouluna. Vielä toistaiseksi perhe ei ole halunnut lähteä sitä etsimään kanssani jostain Suomen ulkopuolelta, mutta toisaalta kompromissina ovat pitäneet ääntä sitten sitäkin enemmän.
Wau mitä kuvausta. Palautit muistot joskus kauan aikaa sitten tehdystä Kenian safarista, joka on ehdottomasti paras matkani ever. Kun voi katsoa leijonaa silmästä silmään, sitä ei hevillä unohda.
Kivasti kirjoitettu juttu! Itse olin juuri joulun alla Ruandassa ja Ugandassa muutama vuosi sitten ja olin aluksi vähän epäileväinen Ugandan suhteen, sillä Ruandassa kokemaamme retkeä vuoristogorillojen luo oli vaikea ylittää, mutta sitten päädyimme veneretkelle Kazingan kanavalla ja voi sitä eläinten määrä! Vaikka olenkin käynyt Afrikassa jo monessa paikassa, niin en taida missään olla nähnyt niin paljon eläimiä pienellä alueella.
Tämän ihanan kirjoituksen myötä pääsi ihan täysin Afrikka-tunnelmaan. Se on kyllä ihan omanlaisensa.
Olen viettänyt vain yhden joulun ulkomailla, eikä se oikein joululta tuntunut. Toosaalta emme kyllä edes yrittäneet saada joulutunnelmaa aikaiseksi.
Kiva kirjoitus! Itse olen todella jouluihminen ja monet joulut on tullut vietettyä kotona ulkomailla ja muutaman kerran on lähdetty jouluna reissuun, aina olen ollut sitä mieltä että oikea joulu löytyy Suomesta! Reissujoulut eivät ole olleet niin onnistuneita, mutta mielestäni Ihmiset tekevät joulun ja kun on läheiset koossa, niin joulua voi viettää missä vaan...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mistä puhun kun puhun safarista?

Kotini, Uganda.

Erilaisesta naapuristani Ruandasta sekä maailman siisteimmästä mopokyydistä