Tekstit

Kierros kotikaupungissani Entebbessä

Kuva
Pitkää perjantaita !



Tuijottelen typertyneenä karttaa ja yritän hahmottaa Entebben kaupunkia kokonaisuutena. Ymmärrän vielä paremmin, että meidän Entebben kotimmehan on oikeastaan ihan loistavalla sijainnilla melkeinpä kaikkeen nähden. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla ja oikeastaan ainoalla mainittavalla kukkulalla, jota kiertää hevosenkengän mallinen lenkki asfalttitietä. Eri puolilta kukkulaa tie haarautuu useaan pienempään tiehen, joista käytännössä pääsee joka puolelle kaupunkia aika kätevästi. Ajattelin, että voisinkin tehdä pienen selonteon kotikaupungistani ja sen meiningistä. Viime aikoina on kertoiltu lähinnä reissuista muualla Ugandassa, ja moni on kysellyt, millaisessa paikassa me täällä asumme. Yritetään.

Entebbehän on Ugandan siirtomaa-aikainen pääkaupunki, joka on edelleen merkittävä kaupunki paitsi lentokenttänsä vuoksi, myös siksi että toinen presidentin majapaikoista sijaitsee juurikin Entebbessä.

Jos Suomessa puhun kaikista karistolaisista naapureinani, täällä yks…

Äänestysreissusta, Suomi-treffeistä ja pienpanimovisiitistä

Kuva
Sunnuntai ja rauha
Sunnuntaiaamun henki on sopivan seesteinen. Istuskelen kuistilla varjossa, koska keli on jokseenkin tukahduttava. Naapureiden kukot jaksavat kyllä kiekua, ovat tehneet sitä jo useamman tunnin. Silloin tällöin Lunyo roadia pitkin suhaavia yksittäisiä mopoja lukuun ottamatta mainittavia ääniä ei juuri ole. Paitsi silloin, kun tuuli havisuttaa viuhkamaisia banaaninlehtiä. Lintujen siritystä ei edes lasketa, se on automaatio. Etupihalla avokado tömähtää nurmikolle - on taas se aika vuodesta. Mangokausi meni jo, ja meidän pihamme puun hedelmäsaldo oli nolla. Mangopuu sairastaa. Tai pihtaa. Epäilen jälkimmäistä.

Nautiskelen hetken hiljaisuudesta, koska tiedän sen rikkoutuvan kohta. Todennäköisesti se alkaa sillä, että porttiin koputetaan, turhan hennosti ja varoen, mutta juuri niin että sen pihalla ollessaan saattaa kuulla. David koputtaa aina kuin meillä asuisi isosti kuuloaistiyliherkkää porukkaa. Neema toki toimii hyvänä ovikellona, ja räksytys alkaa sen siliän tien k…

Safarilla Afrikan helmessä: Itäinen kierros, osa kolme alias trilogian päätös

Kuva
Ah autuutta, ah ylellisyyttä 
Matkalla kohti Murchison Falls National Parkia, eli Mörkkaria tahi Murkkaria näin vanhojen kavereiden kesken, poikkiteloin  jossain hämäläisen kermaperseen uumenissa törröttävä kultalusikka alkaa muistutella olemassaolostaan. Riisiä, perunaa, papuja ja chapatia on nyt syöty tarpeeksi. Koko matka Guluun asti matelee haaveillessa pizzasta, ja ah autuutta, kun sen naamaansa saa. Liian hyvää ja liian paljon kerralla, loppumatka majoitukseemme Fort Murchisoniin menee melkoisessa hiilariähkykoomassa. Sen verran matkan annista saa noteerattua, että kuiva ja karu erämaa vaihtuu koko ajan rehevämpään maisemaan, ja banaania sekä mangoa näkee kasvavan lähellä tien reunoja. Istutettua mäntymetsääkin alkaa ilmaantua näkökenttään. Kuumuus - se ei häviä mihinkään, päinvastoin; perille päästyämme tuntuu käsittämättömästi taas siltä, että koskaan missään ei ole ollut näin kuuma.



Oleskelemme koko pitkän ajopäivän jälkeisen iltapäivän ja illan majoituksen uima-altaalla, jo…