Mistä puhun kun puhun safarista?

Stereotypisointia


Kun puhutaan safarista Afrikassa, ihmiset tuntuvat usein mieltävän sen hyvin yksioikoisesti, kärjistetysti kutakuinkin näin: on savanni Afrikassa, jonne mennään katsomaan eläimiä. Kameran sulkimet laulavat, joissain tapauksessa jopa metsästyskiväärit. Hieno matka, komeat puitteet, kaunista luontoa ja suuria määriä villieläimiä, ehkä lasillinen valkoviiniä uima-altaalla safaripäivän jälkeen. Iso safarihattu, kiikarit ja tuliaisiksi afrikkalaisia tauluja ja veistoksia. Rasti bucket listin kohtaan Safari Afrikassa [ ✓ ].

Jos ei ole koskaan käynyt Afrikassa, mielikuvan luominen safarista on haastavaa ja se jää täysin ymmärrettävästi helposti suppeaksi. Minun mielestäni safari kuitenkin on paljon muuta kuin leveä savannihattu, kiikarit ja eläimet, vaikka ne suurta osaa Itä-Afrikan ihmeellisyydestä toki näyttelevätkin.

Kun aloin kertoa ihmisille, että me muutamme Ugandaan tarkoituksenamme touhuta jotakin safarimatkailun parissa, monen mielenkiinto alkoi herätä. “Mitä te siellä niin kuin käytännössä teette?” “Paljon sellainen safari maksaa, heitä joku arvio?” Mutta ennen kaikkea: “niin siis siel on se safarihomma, niitä eläimiä katotaan mut onks muuta”? Ja tätä kysymystä olen kuullut monesti Suomesta lähdön jälkeenkin, viestien muodossa.

Muutaman kuukauden täällä pyörittyäni ja toisaalta ihmisten matkailua täällä läheltä katsottuani osaisin ehkä vastata nyt paremmin siihen, mitä safari mielestäni on tai mitä se voi olla. Ainakin aion yrittää. Vastaan siihen kotikenttäetuisesti sillä oletuksella, että safari toteutuu Ugandassa, ensiksi siksi että olinpaikkani perusteella se on minulle helpointa, ja toiseksi siksi että kaikista siisteimmät safarikokemukseni ovat olleet kaikesta huolimatta juurikin Ugandassa - yhtään väheksymättä mahtavaa Serengetiä.



Safari on matka


Safari suoraan käännettynä swahilin kielestä tarkoittaa itseasiassa matkaa. Matkaa, jonka alkamis- ja päättymispisteistä voidaan varmasti olla montaa mieltä; alkaako safari siitä, kun kotiovi sulkeutuu ja matka kentälle alkaa? Alkaako se Helsinki-Vantaalta, The Oak Barrelin instapäivityksestä huurteisen tai skumppalasin ääreltä? Vai onko se alkanut jo silloin, kun päätös safarireissusta on tehty ja suunnittelu alkanut? Yhtä kaikki, viimeistään safari alkaa silloin, kun lentokoneen pyörät tärähtävät Entebben kansainvälisen lentokentän kiitoradalle, kun otat mahdollisesti elämäsi ensimmäisen askeleen Afrikan maapohjaan. Siitä hetkestä, kun tunnet ihollasi yön lämmön ja toisaalta sisälläsi sellaista pelon, jännityksen ja seikkailunhalun sekaista tunnetta, ettet oikein tiedä, oliko tämä nyt virhe vai ei.

Ja ei, ei se ollut. Usko pois.

Safari on kulttuurishokki, joka syntyy kun aivot eivät ihan pysy aistihavaintojen perässä. Kun kontrasti aiemmin näettyyn, koettuun ja elettyyn on raju.
Safari on ensimmäisen aamun auringonnousu Victoria-järven yllä, kaikki auringon herättämän elämän aiheuttamat äänet. Se on kukon kieuntaa, mopon pärinää, vuohen mää’intää, koirien haukkuja. Se on ibis-linnun huutoa, pikkulintujen laulua, rukousta kaupungin keskusmoskeijasta. Se on iloisten ihmisten tervehdyksiä ja sydäntensä pohjista kantautuvaa, peittelemätöntä naurua. Se on lasten ihmetystä, mzungu-huutoja valkoisten matkaajien tallatessa heidän kotikylänsä katuja.

Safari on ensimmäinen näkemäsi lisko hotellin vessan seinässä, se on kameleontti avokadopuussa. Se on tuoreen kalan tuoksu kadunkulman kaupustelupaikalla.

Se on tunnin odotus paikallisravintolan pöydässä, jonka jälkeen sinulle kerrotaan, että juuri sitä tilaamaasi ruokaa ei tänään nyt sitten ollut saatavilla. Kysypä joku toinen.

Tilasin hampurilaisen pekonilla ja munalla

Safari on ensimmäinen ostamasi katugrilliruoka, kenties paikallinen rolex kaalilla, tomaatilla ja chilillä höystettynä. Se on ensimmäinen olut paikallisessa ravintolassa keskellä päiväntasaajan lämpöä. Pullokin hikoilee.

Se on kuumaa, tuoretta kahvia vastajauhetuista pavuista, jotka on kerätty lähirinteiden pensaista.

Safari on lauantaiaamun hulinaa markkinapaikalla, hedelmiä, aitoja Abibaksen pelipaitoja, lahjoitustavaraa Euroopasta. Se on monotoninen Für Elise-tunnari pyöräilevän lääkekauppiaan kännykän kaiuttimesta, koko tienoon herättävät kyläradion ilmoitukset aamuseitsemältä. Samat mopokuskit stageillaan asiakkaita odottamassa. Se on seesteinen sunnuntai, kirkosta kadulle kuuluvaa kuorolaulua ja pääkadun kojujen suljetut ovet.

Safari on kävely kaupunkialueella, jossa punamultaisilla kaduilla mopojen seassa juoksevat vuohet, kanat ja koirat sulassa sovussa. Se on ensimmäinen kertasi bodan eli mopotaksin kyydissä, kun hetken puristat tarakkaa rystyset valkoisina liikenteestä järkyttyneenä ja lopulta annat itsesi rentoutua kyydistä nauttien.



Safari on etappi paikallisbussissa, joka ei ole oikeastaan bussi vaan pakettiauto, jonka kyljessä ei lue Koiviston auto vaan Arsenal Rocks, You’ll never walk alone, Psalms 91 tai Insurance is in God (joka herättää yhdessä enemmän luottoa kuin toisessa) ja joka ei liiku aikataulun mukaan vaan silloin kun se on täynnä.

Safari on kaikki ajomatkasi tienvarsikylät lukuisine vihanneskojuineen, se on liikennepoliisien lahjushakuisuutta ja kuitenkin ystävällisiä hymyjä. Safari on maisemanvaihdoksia kaupunkialueesta seesteiseen maaseutuun, se on tasankojen muuttumista kukkuloiksi auton kilometrimittaria huudatettaessa.

Safari on melontareissu Mutanda-järven poikki kohti Bwindin kansallispuistoa. Se on ohutta vuoristoilmaa keuhkoissa, mäntymetsän pihkantuoksua sieraimissa, usvan peittämiä laaksoja sekä Ruandan ja Kongon tulivuorimassiiveja verkkokalvoilla. Se on hiostavaa hellettä savanninäkymän tarjoavalla uima-altaalla, se on pakkasöitä Rwenzori-vuoren valloituksella.

Safari on kurkistus afrikkalaisen kylän arkeen; laikka polkupyörään viritettynä joku teroittaa polkien veitsiä, toinen myy vihanneksia pienestä kojustaan, yksi paistaa hiilloksessa ruokabanaaneja ja maisseja ja toinen kävelee luoksesi myymään pähkinöitä, joita kantaa olkikorissa päänsä päällä. Paikallisen kyläviinan maltainen tuoksu tulvahtaa jostain. Musiikki soi rääkäten kaiuttimia ja ihmiset hymyilevät, tervehtivät, ovat ystävällisiä.





Safari on astelua Kampalan tungoksessa ihmisten, mopojen ja autojen seassa, kun yrität löytää tiesi pois hektisimmästä, ahtaimmasta ja kuumimmasta keskustakorttelistosta väljemmille vesille. Se on sitä, kun paikallisen markkina-alueen syövereissä koet olosi turistina hieman orvoksi ja kokeilet joka toinen sekunti reisitaskusi pinnalta, onko puhelimesi edelleen siellä. Se on sitä, kun ihmisvilinän, hälyn ja impulssien keskellä pyörimisen jälkeen löydät itsesi hiljaisesta, kauniista ja rauhallisesta Gaddafin moskeijasta ja pian sen minareetista katselemassa kaupunkinäkymiä kaiken yläpuolelta.



Safari on Uganda Cranesien fanikatsomo Namboole Stadiumilla, hurraava punamustakeltainen ihmismeri pilkun upotessa alakulmaan. Se on afrikkalainen tanssituuletus kulmalipulla, voitonjuhlat stadionin pihalla.





Safari on koskenlaskua yhdessä maailman mahtavimmista joista, se on raskaan ja aurinkopitoisen melontapäivän jälkeiset grillibileet. Se on apinoiden hyppyjä puusta toiseen Niilin rannalla.

Ja kun muistelet niitä hetkiä Suomessa jolloin olet ajatellut vettä tulevan kuin Esterin perseestä, Budongon simpanssimetsässä voit nauraen todeta, ettei sitä niinä kertoina oikeastaan tullutkaan. Nyt sitä nimittäin tulee! Safari on sitäkin.

Safari on tuntien trekkausta tiheässä sademetsässä, jonne aurinko löytää vain harvoista, pienistä väleistä puun latvuksissa. Se on oksien väistelyä, puunrunkoihin kompastelua, kenkien mutaamista. Se on palkinto, kun hiestä ja sadevedestä märkänä simpanssikommuuni jostain päin sademetsää löytyy elämöimästä. Hieno hetki karvaisten sukulaisten toimia ihmetellessä.




Safari on Niilin tyrskyt Murchisonin putouksilla, rauhallinen auringonlaskuristeily veden ääreen kerääntyneiden eläinten seurassa.



Safari on kirahvien siluetti horisontissa, valtava elefantti mutakylvyssä, komea leijonauros karjumassa kalliolta. Se on taistelevia virtahepoja rantavedessä, korviaan tarkoin höristeleviä antilooppeja, soidinmenoillaan hurmaavia etelänkruunukurkia. Se on eväitäsi havitteleva paviaani, vervet-apina reppuvarkaissa, simpanssit irstailemassa puunrungolla. Se on kenkänokkalintu papyrussuon suojissa. Se on kilometritolkulla laakeaa savannia, akaasiapuiden varjoja. Se on Leijonakuningas ja Circle of Life.



Safari on rengasrikon pakottama renkaanvaihto-operaatio keskellä villiyttä, se on suurin maalla elävä nisäkäs, joka ennemmin istahtaisi Landcruiserin konepellille kuin väistäisi. Se on sydämentykytyksiä satapäisen buffalolauman tuijotuksen kohteena.

Safari on Afrikan tähtikatto, sademetsän öinen äänimaisema, heräilevä kaupunki auringonnousussa. Se on herätys ennen aamunkajoa, päiväunet uima-altaalla. Se on pimenevä ilta, roihuava nuotio ja kuunsilta Victoria-järven pinnalla.



Safari on haaveileva ja nautiskeleva hymy auton ikkunassa, kun unohdat kaiken muun ja annat itsesi seikkailulle. Se on helpottunut huokaus, kun pitkän päivän jälkeen oikaiset itsesi unten maille.

Safari on viimeisen illan reissufiilistelyt, kun aivot alkavat pikkuhiljaa sulattaa kokemaansa. Se on kiitollisuutta ja iloa sekä lähtemisen haikeutta lentokentällä. Viimeinen savanninäkymä lentokoneen ikkunasta, taas se samainen Circle of Life korvanapeissa.

Safari on kotiinpaluun aihettama kulttuurishokki, kun mieli sulattelee kokemaansa vieläkin ja herätyskello pirisee aamukuudelta rutiineista muistuttaen.

Lopulta safari on värejä marraskuun harmaudessa, tarinoita jaettavaksi saunaillassa, muistoihin matkaamista kahvipöydässä. Se on uusia ystäviä maailmalla, tauluja olohuoneen seinällä, uusia biisejä soittolistalla, postikortteja kateellisten kiusaamiseksi. Se on valokuvakansioita kirjahyllyssä, fiilistelylistoja Spotifyssa ja artikkeleita paikallislehdessä. Se on kirjan väliin unohtunut olutpullon etiketti, rinkan pohjalta löytynyt, ryttyinen bussilippu. Punamullansekaista sotkua valkoisissa tennareissa. Ajassa takaisin palaamista. Valo-, lämpö- ja iloterapiaa.





Mitä minä täällä sitten teen, joutavien jorinoiden lisäksi? Parhaani, että jokainen ystävä, kaveri, toveri, perheenjäsen, tuttava, tutun tuttava tai tuiki tuntematon, joka tänne Afrikan punamultaan mukavuudenhaluiset länkkärijalkansa tallaa, voisi saada siitä samanlaisia fiiliksiä jollaisia itse olen joka kerta saanut.

Kommentit

Suunnaton sanoi…
Juuri pari päivää sitten kävin läpi Tansanian kuviani ja aloin fiilistellä paluuta Afrikkaan. Itse safari oli aivan mieletön kokemus, mutta nyt kaupunkikuvia katsellessani ja tilanteita muistellessani mielessä oli melkein päällimmäisenä se, kuinka mahtavaa oli päästä kokemaan edes pieni pala afrikkalaista kulttuuria, katselemaan sitä kaupunkilaista elämää.
Tämä postaus sai tuon fiiliksen syvenemään entisestään ja afrikkakaipuun kasvamaan yhä korkeammaksi. Ugandan tai jonkin muun maan sademetsät voisivatkin olla aika hyvä vaihtoehto seuraavalle safarille!
Erittäin hyvä teksti! Ja näin juuri on - matkalla eli siis safarilla ollaan kaikkialla! Ihania kuvia ja kivaa fiilistelyä!
Pinkkis sanoi…
Mukava lukea erilainen safaripostaus! Mielenkiintoinen blogi sinulla muutenkin, mulle uusi tuttavuus :) Pitää perehtyä paremmalla aikaa enemmänkin!
Sandra sanoi…
Oli pakko myöntää, että alun safaristereotypia iski täysillä. Juuri noin ajattelin / ajattelen. Mielenkiintoinen ja erilainen postaus. Uskomattomaa seikkailua olet suunnittelemassa / toteuttamassa ja toivottavasti homma menee hyvin. Ehdottomasti haluaisin kokea kuvailemasi asiat joskus.
Sini sanoi…
Hienosti puettu sanoiksi safarin syvin olemus. Hyviä kirjoittajia on aina nautinnollista lukea.
Olipa eläväisesti kuvattu tunnelmaa ja matkaamista Ugandasta 😊 Itse en siis ole vielä käynyt, mutta pystyin kuvittelemaan itseni afrikkalaiseen kylään tämän avulla. Täytyy kirjata asia jossain vaiheessa!
Anonyymi sanoi…
Juuri noin! Mutta ei se todellakaan rajoitu yhteen maahan (Uganda), vaan ihan vastaavia kokemusten, tunnelmien ja näkymienkin kuvaelmia voi kirjoittaa useimmista maista päiväntasaajan ja Afrikan eteläkärjen väliltä sekä mm. monista paikoista Kaakkois-Aasiassa tai Oceaniassa myös.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seuraavaan kertaan, kotini Uganda.

Joulufiilistelyä Ugandasta 🇺🇬❤️

Erilaisesta naapuristani Ruandasta sekä maailman siisteimmästä mopokyydistä