Suoraan Afrikan sydämestä

Pitkää perjantaita ! Tuijottelen typertyneenä karttaa ja yritän hahmottaa Entebben kaupunkia kokonaisuutena. Ymmärrän vielä paremmin, että meidän Entebben kotimmehan on oikeastaan ihan loistavalla sijainnilla melkeinpä kaikkeen nähden. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla ja oikeastaan ainoalla mainittavalla kukkulalla, jota kiertää hevosenkengän mallinen lenkki asfalttitietä. Eri puolilta kukkulaa tie haarautuu useaan pienempään tiehen, joista käytännössä pääsee joka puolelle kaupunkia aika kätevästi. Ajattelin, että voisinkin tehdä pienen selonteon kotikaupungistani ja sen meiningistä. Viime aikoina on kertoiltu lähinnä reissuista muualla Ugandassa, ja moni on kysellyt, millaisessa paikassa me täällä asumme. Yritetään. Entebbehän on Ugandan siirtomaa-aikainen pääkaupunki, joka on edelleen merkittävä kaupunki paitsi lentokenttänsä vuoksi, myös siksi että toinen presidentin majapaikoista sijaitsee juurikin Entebbessä. Jos Suomessa puhun kaikista karistolaisista naapureinani, t...

Sunnuntai ja rauha Sunnuntaiaamun henki on sopivan seesteinen. Istuskelen kuistilla varjossa, koska keli on jokseenkin tukahduttava. Naapureiden kukot jaksavat kyllä kiekua, ovat tehneet sitä jo useamman tunnin. Silloin tällöin Lunyo roadia pitkin suhaavia yksittäisiä mopoja lukuun ottamatta mainittavia ääniä ei juuri ole. Paitsi silloin, kun tuuli havisuttaa viuhkamaisia banaaninlehtiä. Lintujen siritystä ei edes lasketa, se on automaatio. Etupihalla avokado tömähtää nurmikolle - on taas se aika vuodesta. Mangokausi meni jo, ja meidän pihamme puun hedelmäsaldo oli nolla. Mangopuu sairastaa. Tai pihtaa. Epäilen jälkimmäistä. Nautiskelen hetken hiljaisuudesta, koska tiedän sen rikkoutuvan kohta. Todennäköisesti se alkaa sillä, että porttiin koputetaan, turhan hennosti ja varoen, mutta juuri niin että sen pihalla ollessaan saattaa kuulla. David koputtaa aina kuin meillä asuisi isosti kuuloaistiyliherkkää porukkaa. Neema toki toimii hyvänä ovikellona, ja räksytys alkaa sen siliän tie...