Kierros kotikaupungissani Entebbessä
Pitkää perjantaita !
Tuijottelen typertyneenä karttaa ja yritän hahmottaa Entebben kaupunkia kokonaisuutena. Ymmärrän vielä paremmin, että meidän Entebben kotimmehan on oikeastaan ihan loistavalla sijainnilla melkeinpä kaikkeen nähden. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla ja oikeastaan ainoalla mainittavalla kukkulalla, jota kiertää hevosenkengän mallinen lenkki asfalttitietä. Eri puolilta kukkulaa tie haarautuu useaan pienempään tiehen, joista käytännössä pääsee joka puolelle kaupunkia aika kätevästi. Ajattelin, että voisinkin tehdä pienen selonteon kotikaupungistani ja sen meiningistä. Viime aikoina on kertoiltu lähinnä reissuista muualla Ugandassa, ja moni on kysellyt, millaisessa paikassa me täällä asumme. Yritetään.
Entebbehän on Ugandan siirtomaa-aikainen pääkaupunki, joka on edelleen merkittävä kaupunki paitsi lentokenttänsä vuoksi, myös siksi että toinen presidentin majapaikoista sijaitsee juurikin Entebbessä.
Jos Suomessa puhun kaikista karistolaisista naapureinani, täällä yksi heistä on vaatimattomasti maan presidentti Yoveri Museveni. Asustelee tässä samalla kukkulalla. Repikääpäs siitä. Ollaan sitä nyt niin tärkeitä, ihan vaan pikkasen paukutellaan henkseleitä. Olen kerran nähnyt hänet autossa viime syksynä. Sama hikinen hattu päässään kuin edelliselläkin kerralla marraskuussa 2015 vaalikulkueessa Kampalassa. Hieno mies, hieno mies. Naapurini Yoveri. Yove. Yovetski. Tai Musse. Mitä näitä nyt on.
Kotikatumme Lunyo road nousee taloltamme Magaran kylälle ohi tiilikasan päällä pönöttävien vuohien sekä alueen täpötäyden roskiskontin. Sadekaudella vesi on monena yönä levittänyt roskia pitkin tietä aina portillemme asti. On vauvankakkavaippaa, käytettyä ehkäisyhuppua, kuollutta koiranpentua - mitä näitä nyt on. Kylä on aamulenkkiaikaan auringon noustessa vielä hiljainen, niin kuin aina pyhäaamuisin. Pitkäperjantai ei tee poikkeusta. Oranssiin taittava aurinko herättää kylän korkeimman rakennuksen keltaiset seinät eloon. Yksinäinen matooken myyjä kyykkii kojunsa vieressä asetellen aamupalanuotiolle hiiliä, samaan aikaan punatankkisten Boxer-mopojen töötit alkavat toitottaa hyvää huomenta. Kylällä tepastelee yksi koira, moni niistä on kadonnut kuvasta katukoiramyrkytysten toimesta. Manchester Unitedia kannattava mykkä mutta iloinen mies heiluttaa tervehdykseksi tien toiselta puolelta. Olemme tuttavustuneet Barcelonan ja Manchester Unitedin välisiä pelejä pubissa töllistellessämme. Täysin väärän joukkueen kannattaja, mutta sympaattisen oloinen kaveri. Huulilta lukeminen bugandaksi ei vain ihan lähde. Eikä viittomakieli liioin. Vielä.
Magara on pieni kyläkeskus, ei juurikaan sataa metriä pidempää kylänraittia Nsamizi roadin varrella. Kuitenkin alueelle mahtuu lukuisia hedelmä- ja vihanneskojuja, pari paikallisravintolaa, useampi pieni kaljakuppila, yksi uusi turhan kovaääninen baari, partureita ja leffakauppoja, jokunen teurastamo, rautakauppa, muutama rolex-katuruokakoju sekä kuntosali. Kyläradio kovaäänisineen on kojujen takana rinteessä, ja jos johonkin voi luottaa niin siihen, että jos ei muuten aamuvirkku olisikaan, jopa Heinix-mainoksiakin raskaampi kyläradion tunnusmusiikki herättää joka Luojan aamu. Afrikkalaisen verkkaista, joskin äänekästä kuhinaa riittää muuten kylällä aamusta pitkälle iltaan. Magaran kylältä tulee usein hoidettua vihannesostokset ja esimerkiksi veden osto kaupasta, jonka mukava omistajaukkeli on joka kerta kiitollinen siitä että länkkäriasukitkin tukevat pienyrittäjää.
Kun varsinainen kyläkeskus on ohitettu, jonkin matkan kuluttua ja useamman vihanneskojun ohitettua vastaan tulee yksi monista Entebben seurakunnista. Peltikattoinen, punatiilinen rakennus täynnä muovituoleja on näin aamuisin tyhjillään, mutta etenkin iltaisin sieltä näkyy ja kuuluu parin tavun mantraa varsin rouhealla miesäänellä tuotettuna. En oikein tiedä, mitä kristinuskon suuntausta seurakunta edustaa - lahkoja tuntuu olevan melkoisesti. Toisinaan kadulta kurkkiessaan rakennuksessa voi nähdä ihmisten kävelevän jonossa vuoronperään päin tiiliseinää. Kenenkään henkisiä tai hengellisiä retriittejä halveksimatta ulkopuoliselle toiminta näyttää jonkinnäköiseltä yritykseltä päästä seinän läpi laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä sekä sitä kautta aina Tylypahkaan asti. Omiin silmiini ei ole osunut tapausta, jossa joku olisi siinä onnistunut mutta eihän yrittänyttä toki laiteta, eihän? Kiirehän Afrikassa ei tunnetusti ole.
Seurakuntarakennusta vastapäätä nousee tie ylemmäs kukkulalle. Pitkäperjantain auringonnousu Entebben kaupungin ja hämyisen Victoria-järven ylle lumoaa. Hyvän syyn takia pullukankin kannattaa joskus vähän urheilla, vaikka hengityksen tasaantuminen ottaakin puolisen vuorokautta. Samaan aikaan kun hikoilen kuin sika saunassa ja otan puhelimella kuvia auringonnoususta, silmäkulmassani paikalliset leidit kantavat parinkymmenen litran vesikanistereita mäkeä ylös. Myötähikoilen.
Nsamizi road kiertää käytännössä katsottuna hevosenkengän muotoisen lenkin Nsamizi-kukkulan ympärillä. Hyvällä maisemareitillä, josta esimerkiksi niemessä sijaitseva lentokenttä näkyy hyvin, on nähtävissä paitsi Magaran kylämeininkejä, puissa hyppiviä vervet-apinoita ja kiihkeitä kirkonmenoja, myös joitaikin kamokuoseissaan painavia sotilaita rynkkyineen. Joka puolella on valokuvausta kieltäviä kylttejä. Etenkin täällä asumisen alkuaikoina tämä hämmensi, mutta syy selvisi melko pian.
Kukkulan päällä sijaitsee armeijan varuskunta-alue yksityisellä koululla varustettuna, toisella puolella Nsamizia taas presidentin virka-asunto, josta huhupuheiden mukaan aukeaa melkoinen näköala Afrikan suurimmalle järvelle. Nurmi on paikallisesti verrattain niin mintissään, että sitä on varmasti leikelty kynsisaksilla ja hartaudella.
Jo ennen Ugandan valtion perustamista Nsamizin kukkulaa on pidetty tärkeänä paikkana Bugandan kuningaskunnan johtajille, joilla oli tapana käydä höpöttelemässä esi-isien ja henkien kanssa sekä kysellä polttavia tipsejä valtarakenteiden ylläpitämiseksi ja vankentamiseksi. Bugandan kuningaskunta on poliittisen valtansa puolesta jäänyt sittemmin Ugandan valtion varjoon vaikka toki elossa onkin. Kukkulan kuningas on vaihtunut herraan presidenttiin, joista yhdeksäs, Yoveri Museveni, istua tönöttää tavaramerkikseen muodostunut iso hattu päässään valtakuntaansa ihastellen vasta kolmattakymmenettäkolmatta vuottaan Nsamizin kukkulalla, uransa huipulla. Hengille höpöttely lienee jäänyt vähemmälle, mutta olan takaa jo kurkisteleva vanhuus mahdollisine lisukkeineen voi toki tuoda siihen muutosta. Henkiolentojen sijaan statehouse-vierailuilla ovat viime aikoina pyörähtäneet ainakin muuan Kanye West ja Kim Kardashian. Herra presidentti sai pariskunnalta lahjaksi uudet tennarimallin kengät, joista liikuttuneena hän antoi vastalahjaksi kummallekin ugandalaisen nimen (näin ollen Kanye on Kanyesigye ja Kim Kemigisha). Koskettavaa vastavuoroisuutta.
Olisin ottanut Yoverin virka-asunnosta kuvan tähän kohtaan, mutta jos pelkään jotain enemmän kuin kuolemaa, niin kivuliasta sellaista. Jotenkin ugandalainen suurpiirteisyys ei sovi yhteen tarkan ja nopeasti kuolettavan niskalaukauksen kanssa. En ole varma, tapettaisiinko minua valokuvaamisesta, mutta en jaksa joka tapauksessa kinastella lahjusnälkäisten miliisien kanssa. Valkoinen, isohko pytinki siellä kuitenkin on vehreän mäen päällä, näkymä järvelle, helikoptereita pörräämässä ympäriinsä ja parkkipaikka täynnä tummennetuin ikkunoin varusteltuja mustia hallituksen citymaastureita, jotka on ostettu länsimaisella kehitysapurahalla.
Nsamizin kukkulan rinne on siitä optimaalinen paikka majailla, että tuon hevosenkengän mallisen lenkin varrelta pääsee suhteellisen helposti laskettelemaan alas minne tahansa päin kaupunkia. Magaran kylältä ei tarvitse kuin koukata oikealle, ja parinkymmenen minuutin kyläpoukkoilun jälkeen löytää itsensä Nakiwogon satama-alueelta, jossa on melko autenttinen afrikkalainen kylämeininki pienine muovituolipubeineen ja ilman turhia krumeluureja, ja josta pääsee laivalla myös Ssese-saarille, Victoria-järven rantsubiitsikohteisiin.
Tie Nakiwogoon on tyypillistä paikallista asfalttia, jossa on paikoitellen työmaakontin mentäviä reikiä, mutta eipä tuo tunnu menoa tahi liikennettä juuri hetkauttavan. Mitä lähempänä alhaalla Victoria-järvi siintää, sitä aktiivisemmaksi käy ihmisten, mopojen ja matatujen vilske näkökentässä ja auditiivinen sekametelisoppa korvissa. Vihanneskojuja, muovituolikuppiloita ja katugrillejä alkaa olla oikealla, vasemmalla, edessä ja takana. Peltihökkelin varjossa pelataan miesten kesken ludoa ja kiskotaan giniä tai tärpätinmakuista viskiä muovipussista. Jokunen pelintuijottajista on saanut aamutuimaan hankittua itselleen jo sammalvivahteisen äänen ja lasittuneen katseen, ja ymmärtäähän tuon. Tissuttelu on aloitettava jo aamuisin, jotta maa saadaan pidettyä maailman alkoholinkulutustilastoissa keskimmäisellä podiumpaikalla. Onhan se kivaa olla kansakuntana maailman paras, edes jossain!
Hevosenkengän seuraava liittymä Nakiwogon risteyksen jälkeen vie Entebben suurimpaan kylä- ja markettikeskittymään, Kitooroon. Vaikka torialue näyttää melko alkeelliselta ja sekavalta hökkelihässäkältä, oikealla opastuksella sieltä löytää mitä vaan. No, luistimia ja lumikenkiä lukuunottamatta. Ja aurajuustoa. Kitoorossa, Upland supermarketin pihalla päivystää meidän vakiohedelmä- ja vihanneskauppiaamme, jolta löytyy joskus jopa tuoretta minttua. Tänäänkin löytyi, grillatun lampaan kaveriksi. Kyllä oli yrttihenget tänään ihanalla tuulella, rosmariiniakin oli tarjolla. Mitä voi mies muuta toivoa, kysyn ma.
Nsamizin hevosenkenkälenkki päättyy kaupungin lävistävälle Kampala Roadille, jonka toinen pää johtaa Entebben kansainväliselle lentokentälle, toinen pääkaupunki Kampalaan. Entebbessä suurtien varrella on hiivatinmoisten tietöiden lisäksi useampia hotelleja, joista mainittakoon Libyan hallituksen omistama Lake Victoria Hotel, jonka uima-altaan vesiä me käymme säännöllisen epäsäännöllisesti läsnäolollamme likaamassa sekä Entebben golfkenttä, joka tarjoaa golfaajalle luultavasti enemmän eksotiikkaa ja hermoromahduksia kuin kynsisaksilla vimpan päälle hiottua greeniä. Ja noista tietyömaista; voin kertoa, että ei ole ihan niin nöpönuukaa jos siellä asfalttikoneiden seassa painelee vähän ohikulkijaa, tai jos päivän päätteeksi siihen tien laitaan jää kaksi metriä syvä ja hauta-arkun mentävä aukko ilman mitään länsimaista tuttuja rakennustyömaan huomiohärpäkkeitä. Mitäpä sitä ressaamaan, kai se sieltä ruumis aamulla löytyy jos sinne onnistuu putoamaan.
Kampala roadin varrelta löytyvät myös kaupungin suurimmat ostoskeskukset Victoria Mall ja Imperial Mall. Victoria Mall on näistä kahdesta vanhempi ja täydempi Shoprite-ruokakauppoineen ja elokuvateattereineen. Joka kauppareissulla sama laulu: boda-kuskit huutavat ‘yes papaa?!’ ja minä että not today. He huutavat että pitäisi tukea paikallista, ja minä osoitan mahaani ja kerron että jos nyt kuitenkin vaan kävelen. Tässä vaiheessa ymmärtävät yskän. Tai ylipainon.
Uudempi ostari Imperial Mall etsii vielä liiketiloilleen vuokraajia, liukuportailleen käyttäjiä ja jonkun ihastelemaan ostarisuihkulähdettä. Kasinokin pytingistä löytyy, en vain ole pihiyspäissäni koskaan uskaltanut sisään astella. Ostarin ketjuravintola Ridersista saa torstaisin kaksi pizzaa yhden hinnalla. Veikatkaapa, onko meikäläiselle torstai uusi lauantai, onhan se.
Äkkiseltään, kun ostaribulevardia katselee täysin nollat taulussa, voi hetken kuvitella olevansa minkä tahansa eteläeurooppalaisen turistihelvetin laramblalla. No, joo, rantaa ei nyt tähän hätään ollut eikä eläinilmapallokauppaita, mutta kuitenkin. Köyhän miehen mini-la rambla. Se se on. Pituutta sataviisikymmentä metriä, jonka jälkeen perusugandalainen afrikkarallipätkä vuohiensa ja muovituolipubiensa kanssa jatkuu.
Kampala roadilta lähtevistä poikkikaduista yksi laskee alas Victoria-järven rantaan, Entebben rantahotelli- ja ravintolakeskittymään. Siellä 2Friendsin islantilaisravintolassa saa mäyskyttää kaupungin parasta tilapiaa ja uittaa sitä jumalaisen hyvässä tartarissa. Turistialueen kyljessä on myös Entebben purjehdusseuran tilukset ravintoloineen.
Kaupungin nykyinen keskusta jää päätiestä haarautuvan Katabi roadin varteen. Keskusta-alue on yhden kadun varteen rakentuva, muutaman sadan metrin mittainen pätkä, johon mahtuu useampia paikallisia ravintoloita, baareja, virastoja ja pankkeja. Keskustan nelihaararisteyksen (jossa Katabi road ja Nsamizi road risteää) kulmassa kuhisee varsinkin iltaisin, kun alueella pyörii rolex- ja hedelmäkauppiaita, kananmunakaupustelijoita, bodakuskeja sekä iso porukka kalamiesten vaimoja myymässä viimeiset uintinsa uineita ja sen jälkeen päivän auringossa muhineita kirjoahvenia. Ajoittain noita kirjoahvenia näkyy roikkuvan myös autojen etupuskureista, kuivumassa kai, ja katupölyä kitusiinsa keräämässä makua tuomaan. Tuosta keskustan nelihaararisteyksestä ei tarvitse käpötellä montaakaan minuuttia Nsamizi roadia suoraan - ja minnes sitten tullaan? No Magaran kylälle, minne kaikki tiet tietenkin vievät. Kylältä käännytään Lunyo roadille, kävellään taas saman, täyden roskiksen, samojen ruohonmäyskyttäjävuohien ohi kotiportillemme, jonka alareunassa Neeman kuonon voi nähdä nuuskuttelemassa. Ympyrä sulkeutuu.
Tämä verbaalilenkki Entebbessä ei anna kaupungista mitenkään kehuttavan moniulotteista kuvaa, mutta se ehkä kertoo kertojan mielen suppeudesta ja aistien vajaatoiminnoista enemmän kuin itse kaupungista. Ihan jokaista kantakuppilaani en kartalle lähtenyt sijoittelemaan enkä kaikista yksityiskohdista kertomaan. Kuten siitä, että Entebben kasvitieteellisessä puutarhassa on kuvattu Weissmullerin tähdittämää Tarzan-elokuvaa 1940-luvulla ja että tämä suosittu piknikkispotti olisi huikea paikka frisbeegolfradalle. Tai, että lentokentän ympäri kiertävä autotie on oiva fillarireitti ja erinomainen paikka spottailla ennen kaikkea laskeutuvia lentokoneita. Tai että liian harvassa baarissa musiikki käännetään pois ämyreistä, kun pitäisi katsoa Mestarien liigaa. Ja että äsken Nsamizin ympäri kiertävällä reitillä erään omakotitalon katolla istui koira vahdissa.
Tästä päivästä on kutakuinkin kuukausi siihen, kun paluumatkamme Suomeen alkaa. Itseni tuntien olen varma siitä, että näitä samoja, jonkun mielestä yksitoikkoisia katuja pitkin tulee tallottua ihan fiilistelymielessä vielä enemmän kuin aiemmin. Ja vaikka sadekausi pukkaakin päälle, aamuiset kävelyt koiran kanssa Magaran läpi eivät varmasti lopu. Nostalgiaan ja tyttömäiseen herkistelyyn taipuvaisena tiedän löytäväni itseni vielä niin monesta kantamuovituolikuppilastani ja niin monta kertaa, ihan vain siksi, että niissä on vielä mahdollista käydä. Haluan ostaa useamman ananaksen ja mangon samalta Nsamizi roadin varressa niitä myyvältä pariskunnalta, jolta ne on ostettu viime syksystä asti lähes poikkeuksetta, käydä Red roostersissa katsomassa Mestarien liigaa, syödä 2Friendsissä tajunnanräjäyttävää kalaa tartarilla, tuijottaa nousevaa aurinkoa tuhannen hengästyneenä ylempänä kukkulalla, ja todistaa sitä kun se laituri yhdeksän ja kolme neljännestä jollekin löytyy.
Sitä ennen minäpoika kuitenkin pistän lammaskimpaleet marinadiin, käyn ostamassa Magaran mamoilta muovipussillisen hiiliä, virittelen juhlapyhien kunniaksi riippumaton avokadopuun alle, otan joulusta asti säästelemäni Malbecin ilmaantumaan, ja pyöriskelen iltapäivän kuumuudessa puolimunasillani siihen asti, että on tarpeeksi voimia laittaa pääsiäisgrilli tulille.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille 💛
Tuijottelen typertyneenä karttaa ja yritän hahmottaa Entebben kaupunkia kokonaisuutena. Ymmärrän vielä paremmin, että meidän Entebben kotimmehan on oikeastaan ihan loistavalla sijainnilla melkeinpä kaikkeen nähden. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla ja oikeastaan ainoalla mainittavalla kukkulalla, jota kiertää hevosenkengän mallinen lenkki asfalttitietä. Eri puolilta kukkulaa tie haarautuu useaan pienempään tiehen, joista käytännössä pääsee joka puolelle kaupunkia aika kätevästi. Ajattelin, että voisinkin tehdä pienen selonteon kotikaupungistani ja sen meiningistä. Viime aikoina on kertoiltu lähinnä reissuista muualla Ugandassa, ja moni on kysellyt, millaisessa paikassa me täällä asumme. Yritetään.
Entebbehän on Ugandan siirtomaa-aikainen pääkaupunki, joka on edelleen merkittävä kaupunki paitsi lentokenttänsä vuoksi, myös siksi että toinen presidentin majapaikoista sijaitsee juurikin Entebbessä.
Jos Suomessa puhun kaikista karistolaisista naapureinani, täällä yksi heistä on vaatimattomasti maan presidentti Yoveri Museveni. Asustelee tässä samalla kukkulalla. Repikääpäs siitä. Ollaan sitä nyt niin tärkeitä, ihan vaan pikkasen paukutellaan henkseleitä. Olen kerran nähnyt hänet autossa viime syksynä. Sama hikinen hattu päässään kuin edelliselläkin kerralla marraskuussa 2015 vaalikulkueessa Kampalassa. Hieno mies, hieno mies. Naapurini Yoveri. Yove. Yovetski. Tai Musse. Mitä näitä nyt on.
Koti kuninkaiden kukkulalla
Kotikatumme Lunyo road nousee taloltamme Magaran kylälle ohi tiilikasan päällä pönöttävien vuohien sekä alueen täpötäyden roskiskontin. Sadekaudella vesi on monena yönä levittänyt roskia pitkin tietä aina portillemme asti. On vauvankakkavaippaa, käytettyä ehkäisyhuppua, kuollutta koiranpentua - mitä näitä nyt on. Kylä on aamulenkkiaikaan auringon noustessa vielä hiljainen, niin kuin aina pyhäaamuisin. Pitkäperjantai ei tee poikkeusta. Oranssiin taittava aurinko herättää kylän korkeimman rakennuksen keltaiset seinät eloon. Yksinäinen matooken myyjä kyykkii kojunsa vieressä asetellen aamupalanuotiolle hiiliä, samaan aikaan punatankkisten Boxer-mopojen töötit alkavat toitottaa hyvää huomenta. Kylällä tepastelee yksi koira, moni niistä on kadonnut kuvasta katukoiramyrkytysten toimesta. Manchester Unitedia kannattava mykkä mutta iloinen mies heiluttaa tervehdykseksi tien toiselta puolelta. Olemme tuttavustuneet Barcelonan ja Manchester Unitedin välisiä pelejä pubissa töllistellessämme. Täysin väärän joukkueen kannattaja, mutta sympaattisen oloinen kaveri. Huulilta lukeminen bugandaksi ei vain ihan lähde. Eikä viittomakieli liioin. Vielä.
 |
| Kylän roskis ja meidän kotikatu |
Magara on pieni kyläkeskus, ei juurikaan sataa metriä pidempää kylänraittia Nsamizi roadin varrella. Kuitenkin alueelle mahtuu lukuisia hedelmä- ja vihanneskojuja, pari paikallisravintolaa, useampi pieni kaljakuppila, yksi uusi turhan kovaääninen baari, partureita ja leffakauppoja, jokunen teurastamo, rautakauppa, muutama rolex-katuruokakoju sekä kuntosali. Kyläradio kovaäänisineen on kojujen takana rinteessä, ja jos johonkin voi luottaa niin siihen, että jos ei muuten aamuvirkku olisikaan, jopa Heinix-mainoksiakin raskaampi kyläradion tunnusmusiikki herättää joka Luojan aamu. Afrikkalaisen verkkaista, joskin äänekästä kuhinaa riittää muuten kylällä aamusta pitkälle iltaan. Magaran kylältä tulee usein hoidettua vihannesostokset ja esimerkiksi veden osto kaupasta, jonka mukava omistajaukkeli on joka kerta kiitollinen siitä että länkkäriasukitkin tukevat pienyrittäjää.
 |
| Magaran kylältä |
 |
| Meidän kylän teurastamo ja lihakauppa |
Kun varsinainen kyläkeskus on ohitettu, jonkin matkan kuluttua ja useamman vihanneskojun ohitettua vastaan tulee yksi monista Entebben seurakunnista. Peltikattoinen, punatiilinen rakennus täynnä muovituoleja on näin aamuisin tyhjillään, mutta etenkin iltaisin sieltä näkyy ja kuuluu parin tavun mantraa varsin rouhealla miesäänellä tuotettuna. En oikein tiedä, mitä kristinuskon suuntausta seurakunta edustaa - lahkoja tuntuu olevan melkoisesti. Toisinaan kadulta kurkkiessaan rakennuksessa voi nähdä ihmisten kävelevän jonossa vuoronperään päin tiiliseinää. Kenenkään henkisiä tai hengellisiä retriittejä halveksimatta ulkopuoliselle toiminta näyttää jonkinnäköiseltä yritykseltä päästä seinän läpi laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä sekä sitä kautta aina Tylypahkaan asti. Omiin silmiini ei ole osunut tapausta, jossa joku olisi siinä onnistunut mutta eihän yrittänyttä toki laiteta, eihän? Kiirehän Afrikassa ei tunnetusti ole.
 |
| Laituri 9 ja 3/4 |
Seurakuntarakennusta vastapäätä nousee tie ylemmäs kukkulalle. Pitkäperjantain auringonnousu Entebben kaupungin ja hämyisen Victoria-järven ylle lumoaa. Hyvän syyn takia pullukankin kannattaa joskus vähän urheilla, vaikka hengityksen tasaantuminen ottaakin puolisen vuorokautta. Samaan aikaan kun hikoilen kuin sika saunassa ja otan puhelimella kuvia auringonnoususta, silmäkulmassani paikalliset leidit kantavat parinkymmenen litran vesikanistereita mäkeä ylös. Myötähikoilen.
Hevosenkenkälenkki
Nsamizi road kiertää käytännössä katsottuna hevosenkengän muotoisen lenkin Nsamizi-kukkulan ympärillä. Hyvällä maisemareitillä, josta esimerkiksi niemessä sijaitseva lentokenttä näkyy hyvin, on nähtävissä paitsi Magaran kylämeininkejä, puissa hyppiviä vervet-apinoita ja kiihkeitä kirkonmenoja, myös joitaikin kamokuoseissaan painavia sotilaita rynkkyineen. Joka puolella on valokuvausta kieltäviä kylttejä. Etenkin täällä asumisen alkuaikoina tämä hämmensi, mutta syy selvisi melko pian.
Kukkulan päällä sijaitsee armeijan varuskunta-alue yksityisellä koululla varustettuna, toisella puolella Nsamizia taas presidentin virka-asunto, josta huhupuheiden mukaan aukeaa melkoinen näköala Afrikan suurimmalle järvelle. Nurmi on paikallisesti verrattain niin mintissään, että sitä on varmasti leikelty kynsisaksilla ja hartaudella.
 |
| No siinä on hevosenkenkä, toi minkä sisällä lukee NSAMIZI ENTEBBE. Nii. Ja meidän kämppä on aika lähellä tota Malayaka housea. Kuitti. |
Jo ennen Ugandan valtion perustamista Nsamizin kukkulaa on pidetty tärkeänä paikkana Bugandan kuningaskunnan johtajille, joilla oli tapana käydä höpöttelemässä esi-isien ja henkien kanssa sekä kysellä polttavia tipsejä valtarakenteiden ylläpitämiseksi ja vankentamiseksi. Bugandan kuningaskunta on poliittisen valtansa puolesta jäänyt sittemmin Ugandan valtion varjoon vaikka toki elossa onkin. Kukkulan kuningas on vaihtunut herraan presidenttiin, joista yhdeksäs, Yoveri Museveni, istua tönöttää tavaramerkikseen muodostunut iso hattu päässään valtakuntaansa ihastellen vasta kolmattakymmenettäkolmatta vuottaan Nsamizin kukkulalla, uransa huipulla. Hengille höpöttely lienee jäänyt vähemmälle, mutta olan takaa jo kurkisteleva vanhuus mahdollisine lisukkeineen voi toki tuoda siihen muutosta. Henkiolentojen sijaan statehouse-vierailuilla ovat viime aikoina pyörähtäneet ainakin muuan Kanye West ja Kim Kardashian. Herra presidentti sai pariskunnalta lahjaksi uudet tennarimallin kengät, joista liikuttuneena hän antoi vastalahjaksi kummallekin ugandalaisen nimen (näin ollen Kanye on Kanyesigye ja Kim Kemigisha). Koskettavaa vastavuoroisuutta.
Olisin ottanut Yoverin virka-asunnosta kuvan tähän kohtaan, mutta jos pelkään jotain enemmän kuin kuolemaa, niin kivuliasta sellaista. Jotenkin ugandalainen suurpiirteisyys ei sovi yhteen tarkan ja nopeasti kuolettavan niskalaukauksen kanssa. En ole varma, tapettaisiinko minua valokuvaamisesta, mutta en jaksa joka tapauksessa kinastella lahjusnälkäisten miliisien kanssa. Valkoinen, isohko pytinki siellä kuitenkin on vehreän mäen päällä, näkymä järvelle, helikoptereita pörräämässä ympäriinsä ja parkkipaikka täynnä tummennetuin ikkunoin varusteltuja mustia hallituksen citymaastureita, jotka on ostettu länsimaisella kehitysapurahalla.
Nsamizin kukkulan rinne on siitä optimaalinen paikka majailla, että tuon hevosenkengän mallisen lenkin varrelta pääsee suhteellisen helposti laskettelemaan alas minne tahansa päin kaupunkia. Magaran kylältä ei tarvitse kuin koukata oikealle, ja parinkymmenen minuutin kyläpoukkoilun jälkeen löytää itsensä Nakiwogon satama-alueelta, jossa on melko autenttinen afrikkalainen kylämeininki pienine muovituolipubeineen ja ilman turhia krumeluureja, ja josta pääsee laivalla myös Ssese-saarille, Victoria-järven rantsubiitsikohteisiin.
Tie Nakiwogoon on tyypillistä paikallista asfalttia, jossa on paikoitellen työmaakontin mentäviä reikiä, mutta eipä tuo tunnu menoa tahi liikennettä juuri hetkauttavan. Mitä lähempänä alhaalla Victoria-järvi siintää, sitä aktiivisemmaksi käy ihmisten, mopojen ja matatujen vilske näkökentässä ja auditiivinen sekametelisoppa korvissa. Vihanneskojuja, muovituolikuppiloita ja katugrillejä alkaa olla oikealla, vasemmalla, edessä ja takana. Peltihökkelin varjossa pelataan miesten kesken ludoa ja kiskotaan giniä tai tärpätinmakuista viskiä muovipussista. Jokunen pelintuijottajista on saanut aamutuimaan hankittua itselleen jo sammalvivahteisen äänen ja lasittuneen katseen, ja ymmärtäähän tuon. Tissuttelu on aloitettava jo aamuisin, jotta maa saadaan pidettyä maailman alkoholinkulutustilastoissa keskimmäisellä podiumpaikalla. Onhan se kivaa olla kansakuntana maailman paras, edes jossain!
 |
| Alas Nakiwogoon |
 |
| Pellaillaan. Tää kuva ei oo Nakiwogosta ettehän te sitä tiedä. |
Hevosenkengän seuraava liittymä Nakiwogon risteyksen jälkeen vie Entebben suurimpaan kylä- ja markettikeskittymään, Kitooroon. Vaikka torialue näyttää melko alkeelliselta ja sekavalta hökkelihässäkältä, oikealla opastuksella sieltä löytää mitä vaan. No, luistimia ja lumikenkiä lukuunottamatta. Ja aurajuustoa. Kitoorossa, Upland supermarketin pihalla päivystää meidän vakiohedelmä- ja vihanneskauppiaamme, jolta löytyy joskus jopa tuoretta minttua. Tänäänkin löytyi, grillatun lampaan kaveriksi. Kyllä oli yrttihenget tänään ihanalla tuulella, rosmariiniakin oli tarjolla. Mitä voi mies muuta toivoa, kysyn ma.
Ostareita ja jumalaista kalaa
Nsamizin hevosenkenkälenkki päättyy kaupungin lävistävälle Kampala Roadille, jonka toinen pää johtaa Entebben kansainväliselle lentokentälle, toinen pääkaupunki Kampalaan. Entebbessä suurtien varrella on hiivatinmoisten tietöiden lisäksi useampia hotelleja, joista mainittakoon Libyan hallituksen omistama Lake Victoria Hotel, jonka uima-altaan vesiä me käymme säännöllisen epäsäännöllisesti läsnäolollamme likaamassa sekä Entebben golfkenttä, joka tarjoaa golfaajalle luultavasti enemmän eksotiikkaa ja hermoromahduksia kuin kynsisaksilla vimpan päälle hiottua greeniä. Ja noista tietyömaista; voin kertoa, että ei ole ihan niin nöpönuukaa jos siellä asfalttikoneiden seassa painelee vähän ohikulkijaa, tai jos päivän päätteeksi siihen tien laitaan jää kaksi metriä syvä ja hauta-arkun mentävä aukko ilman mitään länsimaista tuttuja rakennustyömaan huomiohärpäkkeitä. Mitäpä sitä ressaamaan, kai se sieltä ruumis aamulla löytyy jos sinne onnistuu putoamaan.
 |
| Lemmikkiä ulkoiluttamassa |
Kampala roadin varrelta löytyvät myös kaupungin suurimmat ostoskeskukset Victoria Mall ja Imperial Mall. Victoria Mall on näistä kahdesta vanhempi ja täydempi Shoprite-ruokakauppoineen ja elokuvateattereineen. Joka kauppareissulla sama laulu: boda-kuskit huutavat ‘yes papaa?!’ ja minä että not today. He huutavat että pitäisi tukea paikallista, ja minä osoitan mahaani ja kerron että jos nyt kuitenkin vaan kävelen. Tässä vaiheessa ymmärtävät yskän. Tai ylipainon.
 |
| Hyvää pääsiäistä t. Vic mall |
Uudempi ostari Imperial Mall etsii vielä liiketiloilleen vuokraajia, liukuportailleen käyttäjiä ja jonkun ihastelemaan ostarisuihkulähdettä. Kasinokin pytingistä löytyy, en vain ole pihiyspäissäni koskaan uskaltanut sisään astella. Ostarin ketjuravintola Ridersista saa torstaisin kaksi pizzaa yhden hinnalla. Veikatkaapa, onko meikäläiselle torstai uusi lauantai, onhan se.
 |
| Vähä hiljasta |
 |
| Prameeta |
Äkkiseltään, kun ostaribulevardia katselee täysin nollat taulussa, voi hetken kuvitella olevansa minkä tahansa eteläeurooppalaisen turistihelvetin laramblalla. No, joo, rantaa ei nyt tähän hätään ollut eikä eläinilmapallokauppaita, mutta kuitenkin. Köyhän miehen mini-la rambla. Se se on. Pituutta sataviisikymmentä metriä, jonka jälkeen perusugandalainen afrikkarallipätkä vuohiensa ja muovituolipubiensa kanssa jatkuu.
Kampala roadilta lähtevistä poikkikaduista yksi laskee alas Victoria-järven rantaan, Entebben rantahotelli- ja ravintolakeskittymään. Siellä 2Friendsin islantilaisravintolassa saa mäyskyttää kaupungin parasta tilapiaa ja uittaa sitä jumalaisen hyvässä tartarissa. Turistialueen kyljessä on myös Entebben purjehdusseuran tilukset ravintoloineen.
Kaikki tiet vievät Magaraan
Kaupungin nykyinen keskusta jää päätiestä haarautuvan Katabi roadin varteen. Keskusta-alue on yhden kadun varteen rakentuva, muutaman sadan metrin mittainen pätkä, johon mahtuu useampia paikallisia ravintoloita, baareja, virastoja ja pankkeja. Keskustan nelihaararisteyksen (jossa Katabi road ja Nsamizi road risteää) kulmassa kuhisee varsinkin iltaisin, kun alueella pyörii rolex- ja hedelmäkauppiaita, kananmunakaupustelijoita, bodakuskeja sekä iso porukka kalamiesten vaimoja myymässä viimeiset uintinsa uineita ja sen jälkeen päivän auringossa muhineita kirjoahvenia. Ajoittain noita kirjoahvenia näkyy roikkuvan myös autojen etupuskureista, kuivumassa kai, ja katupölyä kitusiinsa keräämässä makua tuomaan. Tuosta keskustan nelihaararisteyksestä ei tarvitse käpötellä montaakaan minuuttia Nsamizi roadia suoraan - ja minnes sitten tullaan? No Magaran kylälle, minne kaikki tiet tietenkin vievät. Kylältä käännytään Lunyo roadille, kävellään taas saman, täyden roskiksen, samojen ruohonmäyskyttäjävuohien ohi kotiportillemme, jonka alareunassa Neeman kuonon voi nähdä nuuskuttelemassa. Ympyrä sulkeutuu.
 |
Keskustasta |
 |
| Kotikatu |
 |
| Aivan päällikkönä |
 |
| Kotiportti! Ei näy Neeman naamaa. |
Tämä verbaalilenkki Entebbessä ei anna kaupungista mitenkään kehuttavan moniulotteista kuvaa, mutta se ehkä kertoo kertojan mielen suppeudesta ja aistien vajaatoiminnoista enemmän kuin itse kaupungista. Ihan jokaista kantakuppilaani en kartalle lähtenyt sijoittelemaan enkä kaikista yksityiskohdista kertomaan. Kuten siitä, että Entebben kasvitieteellisessä puutarhassa on kuvattu Weissmullerin tähdittämää Tarzan-elokuvaa 1940-luvulla ja että tämä suosittu piknikkispotti olisi huikea paikka frisbeegolfradalle. Tai, että lentokentän ympäri kiertävä autotie on oiva fillarireitti ja erinomainen paikka spottailla ennen kaikkea laskeutuvia lentokoneita. Tai että liian harvassa baarissa musiikki käännetään pois ämyreistä, kun pitäisi katsoa Mestarien liigaa. Ja että äsken Nsamizin ympäri kiertävällä reitillä erään omakotitalon katolla istui koira vahdissa.
 |
| Pari näitä kantapaikkoja |
Kuukausi Ugandaa
Tästä päivästä on kutakuinkin kuukausi siihen, kun paluumatkamme Suomeen alkaa. Itseni tuntien olen varma siitä, että näitä samoja, jonkun mielestä yksitoikkoisia katuja pitkin tulee tallottua ihan fiilistelymielessä vielä enemmän kuin aiemmin. Ja vaikka sadekausi pukkaakin päälle, aamuiset kävelyt koiran kanssa Magaran läpi eivät varmasti lopu. Nostalgiaan ja tyttömäiseen herkistelyyn taipuvaisena tiedän löytäväni itseni vielä niin monesta kantamuovituolikuppilastani ja niin monta kertaa, ihan vain siksi, että niissä on vielä mahdollista käydä. Haluan ostaa useamman ananaksen ja mangon samalta Nsamizi roadin varressa niitä myyvältä pariskunnalta, jolta ne on ostettu viime syksystä asti lähes poikkeuksetta, käydä Red roostersissa katsomassa Mestarien liigaa, syödä 2Friendsissä tajunnanräjäyttävää kalaa tartarilla, tuijottaa nousevaa aurinkoa tuhannen hengästyneenä ylempänä kukkulalla, ja todistaa sitä kun se laituri yhdeksän ja kolme neljännestä jollekin löytyy.
Sitä ennen minäpoika kuitenkin pistän lammaskimpaleet marinadiin, käyn ostamassa Magaran mamoilta muovipussillisen hiiliä, virittelen juhlapyhien kunniaksi riippumaton avokadopuun alle, otan joulusta asti säästelemäni Malbecin ilmaantumaan, ja pyöriskelen iltapäivän kuumuudessa puolimunasillani siihen asti, että on tarpeeksi voimia laittaa pääsiäisgrilli tulille.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille 💛
 |
| Ilta. |
Kommentit